Kilot vai onnellisuus?

Nykypäivän naisihanne on mun mielestä jotain aivan kamalaa... siis ihan koko käsitteenä! Eikö me nykyaikana voitaisi olla jo hieman suopeampia? Meitä ylipainoisia on joo kyllä nykyään paljon, mutta niin on normaalipainoisia, alipainoisia ja jopa aliravittuja. Mutta me ollaan kaikki kuitenkin IHMISIÄ!

En tietenkään kehota ketään olemaan ylipainoinen tai alipainoinen vasten omaa tahtoaan, tai niin, että oma terveys ja hyvinvointi kärsii, ja aliravitsemus-linjalle en tässä kohtaa edes halua lähteä, se kun nyt vaan on kaikessa kamaluudessaan valitettavasti totta. Olen vain sitä mieltä, että ensisijaisesti meidät kaikki tulisi kohdata juurikin ihmisinä, eikä ulkoisten seikkojen määrittäminä olentoina. Tämä on vähän sama asia, kuin tumma- tai vaaleaihoinen ihminen... ihmisiä molemmat, ja ennen kaikkea juuri sitä.

Ihmisten terveys ja hyvinvointi onkin sitten toinen juttu. Siltikin uskallan omiin kokemuksiini pohjaten väittää, että näihinkin kahteen vaikuttaa aika paljon oma mieli! Ja tähän vaikuttaa omalta osaltaan media, sitä kun oikeastaan on hyvin vaikea välttää. Yhtenä päivänä etsin ihan muusta syystä kuvia googlesta hakusanoilla *curvy *woman jne  jne. ja toki sieltä tuli myös kauniita kurvikkaita ja ylipainoisia naisia, mutta kohtasin muutaman kuvaparin, joiden sanoma sai mun aivot kiehumaan.

No okei, aika vahvasti provosoivia ja "what men..."-ajatuksella tehtyjä. Mutta siltikin! Tämähän on just se mitä meille tänä päivänä joka tuutista toitotetaan. Älä nyt hitossa vaan pidä itsestäsi. Älä niin ulkoisesta sinusta, mutta älä nyt oikeastaan sisäisestäkään. En ymmärrä! Tahtoisin niin tämän asian muuttuvan! Ja ehkä siksi olenkin lähtenyt mukaan näihin kaiken maailman kuvauksiin sun muihin ja siksi haluan kertoa siitä ja mun olotilasta kaikille. Koska mun mielestä nykypäivänä et saa olla onnellinen siitä mikä sinä olet. Tai jos tunnet itsesi onnelliseksi niin älä nyt hitossa sitä ainakaan kenellekään kerro. Siis edelleenkin sosiaalisen median kulta-aikana meillä on hurjat säännöt siitä miten ja mitä missäkin saa kertoa. Meidän lapset elävät siihen aikaan kiinni ja he aivan varmasti tulevat hyödyntämään tätä kanavaa vielä enemmän elämässään, mutta osaa meistä vanhemmista tämä pelottaa. Ja toki, on asioita mitä kannattaa harkita tarkasti, mutta onko onnellisuuden tai itsensä hyväksymisen kertominen se mistä pitäisi vaieta?

Tuossa yllä olevassa kuvassa olen minä! Ihan omana itsenäni! Tosin kuvien välillä on muutama vuosi ja sellanen 30kiloa. Vasemmassa kuvassa olen varmasti paremmassa fyysisessä kunnossa (ei epäilystäkään siitä), mutta punnitsin ruokani ja itseni, mun oli pakko treenata, koskaan ei ollut hyvä kun muhkurat pomppi silmille ja ajatus tosiaan oli se, että kehitys lakkaa tyytyväisyyteen. Tähän voisi varmasti lätkäistä päälle tekstiä jos jonkinlaista siitä kuinka olen nykyisin huonompi ja se kuvaparin "fat". Mutta mutta... sitten kun katsotaan pintaa syvemmälle! Oikeassa kuvassa olen nyt, teen asioita joita rakastan ja joita haluan, olen tiellä itseni hyväksymiseen ja ajattelen itsestäni lempeästi, en tee mitään koska on pakko vaan koska haluan. Silloin siihen kuvaan voisi liittää tekstit "tyytyväinen elämään" tai "onnellinen". Kumpi sitten painaa vaakakupissa enemmän, kilot vai onnellisuus?